Mielensäpahoittaja vol2

Siis nyt oli pakko tulla kertomaan teille, että miten mua täällä niinku kohdellaan. En tiedä miten selviän tästä. Lauantaiaamu, heräsin, söin, kävin pissalla, menin nukkumaan sohvalle. Lämpimään sohvan nurkkaan, ihanassa rennossa asennossa olin siinä kaikessa rauhassa niin mitä tekee emäntä? No tulee kysymään lähenkö ulos. Siis MITÄ, ulos! Siellähän on kylmä, pallit jäätyy ja kaikki muutkin. Ei kukaan järkevä koira lähde ulos, kylmään itseään palelluttamaan. Siinä se emäntä yritti houkutella, mutta minä poikapa en suostunut. Mene kuule yksinäs sinne ulos. Laitoin silmät kiinni enkä kuullut mitään, tajushan se sitten lopulta jättää mut rauhaan.

Otin rennon asennon ja nautin elämästä täysin sieluin, kunnes ISÄNTÄ tulee sisälle ja ottaa mut syliin. Siis oikeesti, tuli vaan ja otti, kesken unien ja KANTOI mut ulos! Voi saasta minkä tempun teki! Kyllä oli kylmä, pallit jäätyi ja sielu kans. Noh, pakkohan se oli sitten pysyä liikkeessä, että säilyy hengissä. Kiusasin isompia koiria ainakin 15minuuttia, mutta siis joku raja se minunkin sietämisellä on. Sitten aloin täristä niin vimmatusti, että tajusivat viedä mut sisälle. Oli niin rankka kokemus, että nukuin 2 päivää, no kävin mää välillä syömässä, että jaksaa taas nukkua. 

No niin ja nyt kun vihdoin olen selvinnyt tuosta kaltoinkohtelusta, niin mitä tekee emäntä? Se vie mun pedin pesuun! Siis miksi ihmeessä, mun lempi peti, ihanan pehmoinen ja lämmin. Sitten laittoivat vaan jonku köpösen pikku tyynyn muka siihen pedin paikalle, pyh pidä tyynys. Kävin osoittamasa mieltä makoilemalla PALJAALLA lattialla pehmolelun vieressä ja otin mun pravuuri ilmeen, kuulemma olen syntymämasentunut. No en tiijä siitä mutta aina se ilme tehoaa, niin kuin nytkin. Sain petini takaisin, kävin siinä 5minuuttia ja sitten menin emännän syliin sohvalle. Kyllä on rankkaa tämä pienen koiran elämä. Jos tämä meno vielä jatkuu, teen valituksen liittoon! Kuvat todistakoon kaiken.

T:Sulo the syntymämasentunut bassetti











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Blogin palautus